Itä-Suomen kierros 10.- 14.8.2016 - matkakertomus

[Mphessu]

Tällä mozkaretkellä kohdattiin mielenkiintoisia kohteita ja hyviä mutkateitä. Mukaan olin kutsunut motoristikavereita ja etukäteen olin treffipaikkoja etappien päätteeksi klo 18.00 toreille ja satamiin määrittänyt. Innolla odotimme treffeille paikallisia panfunmotoristeja.  Ajoretkeen kuuluvat "taidepaussit" sopivissa kohteissa. Mukava on vaihtaa tuntemuksia ajosta ja näkemyksiä maisemista tuoreeltaan muiden kimpassa ajavien kanssa.
Historian harrastajana halusin kohteita esitellä myös Suomen tiellä kohti itsenäisyyttä - täyttäähän Suomi kohta - vasta 100 vuotta.

1. Etappi Tuusula - Lappeenranta


(Kuva 1)
Tuusulasta lähdimme Maken ja Karin kanssa Kuninkaantietä noudatellen kaunista Mustijokivartta seuraten Porvooseen, jossa Jokirannassa motoristien vakiopaikassa mukaan liittyi AmcRoad.
Porvoo on Suomen toiseksi vanhin kaupunki Turun jälkeen. Merkittävä siitä tuli 1809 Valtiopäivien ansiosta. Suomen Suuriruhtinaskunta oli ensimmäinen askel kohti itsenäisyyttä - perustettiin Suomen valtio. Keisari Aleksanteri I asui arvotalossa, joka tunnetaan myös Remu Aaltosen linnana.
Kuninkaantie on Suomen vanhin tie ja se johti Turusta Viipuriin jo keski-ajalla. Tiellä 170 on Ilolan Postimäki. Suurvalta Ruotsi tarvitsi postilaitoksen, jonka Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe perusti 1638. Postitalonpojat kuljettivat postia ja siitä on muistona postin torvi, jolla saatiin aina seuraava talonpoika valjastamaan hevonen lähtövalmiiksi. Kiire oli kova ja sanonta; pois pois postin tieltä on enää muisto vain.

(Kuva 2 )Ilolan Postimäki on hyvin säilynyt ja kunnostettu  mäkitupineen.
Seuraava hieno lenkki on ajaa Pernajan kirkon kautta. Suomen kielen isän ABCkirian ja uskonpuhdistajan Turun piispan Mikael Acricolan kotikunta. Kotitalolle johtaa hänelle nimetty tie, perillä on jäljellä talon kivijalka.
Pernajassa on hieno keskiaikainen harmaakivikirkko ja muistopatsas sankarihautausmaalla. Piispahan vilustui ja kuoli Kuolemajärvellä palatessaan reessä rauhantekomatkaltaan Moskovasta 1557 ja haudattiin Viipurin kirkkoon.

(Kuva 3)  Make, AmcRoad ja Kari kertaamassa hienoja maisemia Pernajan kirkolla – aurinkoista.

Ruotsi menetti suurvalta-asemansa 1700-luvun alun Suuressa pohjan sodassa. Uudenkaupungin rauhassa 1721 itäraja siirtyi kutakuinkin nykyiselle paikalle. Ruotsi hävisi revanssinkin Hattujen sodan ja raja siirtyi Turun rauhassa Kymijokilinjalle 1743. Länsipuolelle syntyi Ruotsinpyhtää ja puolustusasemat alkoivat Savukosken sillalta. Pääpuolustusasema tuli Loviisaan, jossa linnakkeet Ungern ja Rosen ovat vanhan tien lukkoina. Merelle linnoitettiin "pikkuviapori" Svartholma, jonne kannattaa vesibussilla Loviisan Laivasillalta lähteä omana retkenään.

(Kuva 4) Loviisaan sisääntulossa ajetaan suoraan kaikkien tiekirkkojen äitiä kohden – melkein seinästä sisään.
Loviisan puutalojen entisöintiä voi ihailla Tuhannen tuskan kahvilassa. Kahvilan vanhin osa on 1700- luvun tallirakennus ja kieltolain aikaan se oli laajentunut salakapakaksi, josta nimi juontaa. Talon ovat pieteetillä entisöineet Taisto ja Leena Huttunen. Taistolla on ollut sävyisä anoppi ja hänen mukaansa talolle annettiin nimi Liisantalo.

(Kuva 5) Taisto ja Leena panevat parastaan motoristiystäville. Isäntä esittelee talon historiaa ja emäntä tarjoilee maukkaita sämpylöitään ja kannullisen kahvia - kello on kymmenen ja kahvin aika.
Suurvalta Ruotsi tarvitsi rautaa sodankäyntiinsä. Koska pelättiin, että hiilenpoltto hävittää kaikki metsät, saatiin Stömforsiinkin ruukki, teollisuuslaitos kankivasarapajan ympärille. Ruotsinpyhtää perustettiin ja kirkko rakennettiin, koska raja tuli Kymijoelle ja Savukosken sillan taakse jäi myös Pyhtää - venäläisittäin Vanha Suomi.

(Kuva 6) Ruukinmylly on laadukas lounaspaikka ja kosken takana on kankivasarapaja museona.
(Kuva 7) Strömforsin idylliä ja lammen takana on monenmoista käsityöpajaa ja putiikkia.

Matka jatkuu Vanhaan Suomeen ja kohtaamme Pyhtään komean harmaakivikirkon ja seuraavaksi venäläisten rakentaman Kyminlinnan puolustuslinnakkeen. Suunnataan kohti Kotkaa ja pistäydytään komeasti kuohuvalla Langinkoskella, jonka partaalle Keisari Aleksanteri III :lle suomalaiset rakensivat kalamajan 1800 –luvun lopulla.
Kuva 8 Keisarin kalamajalla on varmasti syöty keisarin pyytämää lohta.
Matka jatkuu nyt parhaiten pyrähtämällä Kotkasta moottoritietä Haminaan. Kaupunki on kuuluisa ympyröistään Raatihuone keskipisteenä. Ympyräkaavan ulkokehällä ovat bastionit ja vallitukset puolustuksen ytimenä. Haminassa on ollut myös Kadettikoulu, jota Mannerheimkin on käynyt, kunnes ... "Komea kadetti sammui väärässä miesseurassa"... ja erotettiin 22. heinäkuuta 1886.
Komea Kadettikoulun rakennus on itsenäisyyden ajan ollut RUK:n päärakennuksena.

(Kuva 9)Haminan bastioneissa on laaturavintola ja sotilasmusiikin suurtapahtuma Hamina Tattoo.


(Kuva 10) Me ohjastajat lounastimme tyylikkäällä Varuskuntakerholla ja ratsut jätimme laiduntamaan pihanurmelle, tykit olivat turvana.
Yksi Suomen parhaimmista mutkateistä on Virolahdelle 35 km johtava museotie merenrannan tuntumassa – jatkuvaa mutkaa ja mäennyppylää. Nopeusrajoitus 60 km/h on kohdallaan - kantata saa kyllikseen.
Vaalimaalla pitää aina poiketa aistimassa Rajahovin huoltoasemalla ruplan ja turismin taso tai korkokenkien korkeus ja sitten nopeasti nokka kohti Lappeenrantaa. Hyvää tietä näkyi massiivisin maansiirroin vielä mutkissa oiottavan – uskotaan varmaan turismin palaavan entisiin mittoihin. Voisi niitä tierahoja paremminkin suunnata!
Ylämaalla on mukava pistäytyä jalokivi- ja korupajoissa ihailemassa käsityön korkeata laatua. Korkeat sivu(jäte)kivivuoret nousevat idän suunnassa. Vainikkalan ja Simolan asemilla voi kerran elämässään pyörähtää.  Simolan asemalla toista sataa elämää päättyi pommituksissa suurhyökkäyksessä 1944.  Simolan pommituksen jäljet näkyvät yhä aseman veturien vesitornin tiiliseinissä. Torni on säilytetty pommituksen uhrien muistomerkkinä.
Saavuimme Lappeenrantaan ja ajelimme linnoituksen läpi ja tarkistimme myös hiekkalinnan ja tietenkin sataman. Kävelymatkan päässä oli majoituksemme, 2x2 h huoneet Citymotellissa Kannelkatu 1. Yhteensä 130 euroa neljältä hengeltä sisälsi omatoimisen aamiaisen ja siistit huoneet.

(Kuva 11) "Meillä oli hetki aikaa" olla Prinsessa Armadalla olusilla, josta seurasimme karaokelaulua sekä tanssijoita ja motoristiparkkia. Eipä ollut motoristien joukossa ketään tuttuja. Vedyt ja Atomit iltapalaksi ja olimme valmiit lakanoiden väliin.

[2. Etappi Lappeenranta – Ilomantsi
(Kuva 12)
Make ja Kari suunnistivat Lappeenrannasta kotiin armaittensa luo. Make palasi Mellan kanssa Kuopioon TFMK:n kerhoralliin 12.8.
Alkoi kilvanajo olla mielessä, kun moottoritietä Imatran RR -radalle suunnistettiin. Totta kai piti komean Valtionhotellin kautta pyörähtää.  Imatran GP-ajot ovat takavuosilta käsite ja nyt elokuussa oli tulossa kansainvälinen kilpailu. Rata oli jo valmis shikaaneineen. Otimme AmcRoadin kanssa kilvanajosta radalla etukäteistyypit- hitaasti ajosta nauttien.
Matkaa jatkettiin paikallistuntija Taito Kiurun suosittamaa Karjalantietä Immolaan, josta lähtee Niska-Pietilän museotie 3981 ja 3991 yhteensä 40 kilometriä mutkaa ja mäkeä korpimaisemissa, jossa muu liikenne ei häiritse. Ajetaan pätkä 6 -tietä ja sitten taas vanhalle tielle 4051 Simpeleenjärven rantaa Parikkalaan ja siitä Punkaharjulle.  Hyvä suositus!

Punkaharju on kansallismaisema, jossa kulkee kolmekin tietä. Tuo maisematie harjun laella on kaunein. Tutustuimme myös vanhaan tiehen ja lossivahdin talossakin piipahdimme tuttuja tapaamassa. Samoin piti bongata ajokaveri Enkun kuljettamat pylonit Vaahersalon riippusillalla.
Lustolla poikkesimme kahvitauolla ja seuraava suositeltava kohde oli Hotelli Punkaharju – vanha Valtiohotelli, jonka Saimi Hoyer on kunnostanut.  

(Kuva 13) Saimin Hoyerin hotelli Punkaharjulla on Suomen Kotiseutuliitolle Vuoden Kotiseututeko 2016.
Kerimäen kirkolle kannattaa ajaa kaunista vanhaa tietä 4794. Kirkkohan on valtava - "kristikunnan suurin puukirkko".

(Kuva 14) Kirkkoon mahtuu 5000 ihmistä ja kellotapulissakin on matkamuistoja ja kahvia sekä opastusta tarjolla.
Matka jatkui Savonrannan ja Liperin kautta Joensuuhun. Ylämyllyllä tutustuimme Paloaukeaan, josta Tuntemattomassa sotilaassa sotaan lähdettiin sekä yksityiseen automuseoon Myllyn vanhat autot.

(Kuva 15.) Museo on mahtava osoitus harrastuksesta elämäntyönä. Hienossa kunnossa olevia autoja, mopoja ja mozkia monissa halleissa. Yksi klassikko kuitenkin puuttui – Ford Mustang. Oli kuulemma paljon asiaa ihmetelty ja hyvää yksilöä omistaja ei ollut vielä onnistunut löytämään. Minulla sattui olemaan kuva mukana omasta museomussestani ja heti alkoi vääntö ... ei ole kaupan
Joen kaupungissa oli sovittu treffit taas torille klo 18.00. Kaukaisin pannaristi Sepeteus saapui retkillään Naantalista. Paikallisväriä toivat polliisit. Maija kurvasi paikalle ja ystävällisesti kertoi, että pysäköimme mopoparkille. Ei antanut sakkoja ja kehui olevansa myös pannaristi timppa65 ja turinaa riitti.

(Kuva 16) Sepeteus ja AmcRoad mopoparkissa. Sepeteuksella oli peräkärryssä myös vara-akku.
(Kuva 17) Toinen paikallinen "polliisipannaristi" HRY opasti meitä sinertävässä nahkapuvussaan kohti Ilomantsin tietä. Tie nousi välillä pystyyn. Hyvä opas osasi jättää liikenneympyrän vapaaksi jonotuksen ajaksi.

Majoituimme kahdestaan Ilomantsin Anssilan Ansalan B&B talossa. Soitin Joensuusta ja pyysin saunan lämpiämään - oli koko päivä sateessa ajettu. Tiedustelin emännältä, miten perille pääsee mozkalla?  " Ei olla ettään perillä , piässöö hyvin pyörilläkkiin pihhaan. "
Seuraavana aamuna tutustuimme tilan eläimistöön; kyyttökarjaa, kissoja ja koiria sekä kurkia ja haukankin näimme pihapiirissä. Vaaramaisema oli hulppea - karhuja ei nähty vaikka niitä tiemmä Ilomantsissa ainakin 300 yksilöä on, rajan takaa tulevat. Kiitimme hyvästä palvelusta ja mieleenpainuvista kokemuksista ja tarinoista - maksoimme vaivaiset 70 euroa.
... jatkuu jatkoviestissä

[Mphessu]

  jatkuu...

3. Etappi Ilomantsi – Kuopio

(Kuva 18)
Matka jatkui pohjoista kohden. Hauskoja paikkakuntien nimiä vilahteli kuten Jerusalemi ja Egyptinkorpi, joita Havukka-ahon ajattelijakin on kiertänyt. Maisemat Uimaharjulle mentäessä ovat mahtavat, korkeita vaaroja ja välillä hienoja soita ja vesiä.
Tapasimme myös Pietari Brahen patsaana. Hän on perustanut Brahean, joka nykyään Lieksana tunnetaan. Lieksassa tietysti tarkistettiin Kolille lähdössä oleva Pielinen- laiva klo 10.00. Emme menneet sinne nyt, emmekä myöskään Ruunaan koskille. Vihjeet paikallisista kohteista saimme Blue Cafeen Sonjalta kyläkahvilasta ja saman talon infosta.
Paras vihje oli siirtyä vanhalle kauniille tielle numero 5260. Täällä erikoiskohteena ovat Mätäsvaaran sota-ajan molybdeenikaivos 1939-1947, jota tarvittiin teräksen tuotannossa. Se oli Suomen toiseksi suurin Petsamon Nikkelin jälkeen. Aivan tien vieressä on lippukoppi, josta Mätäsvaaran kesäteatterina nykyään toimivan kaivoksen löytää. Vastapäätä lähtee radan yli tie Saharaan, joka on vaikuttava kymmenen hehtaarin hietikko sivukiveä. Perille löysimme ystävällisiä paikallisia marjanpoimijoita haastattelemalla. Saimme myös tietää, että alueella oli ollut 1000 asukkaan kylä.

(Kuva 19) Forsströmin kaunis avolouhos on löytämisen arvoinen.
Nurmeksessa vierailtiin ensin Hyvärilän kartanolla ja sitten vieressä olevassa Bombassa, joka oli laajentunut oikein Bomban kyläksi. Hyvärilään oli menossa satoja autoja ja sotilaat olivat opastamassa. Olivat kuulemma menossa Rajavartioston valatilaisuuden ruokailuun. Rajavartioston johto saapui komeasti helikopterilla.  Tiedustelimme kartanosta majoittumismahdollisuuksia. Hinta oli 77 euroa/ henkilö ja 33 euroa saatiin puhuttua ryhmille viehättävän respan kanssa

(Kuva 20) Hyvärilän kaunis kartano on hyvä vaihtoehto myös motoristikokoontumisille
Nurmeksen korkealla kirkonmäellä pyörähdettiin ja hämmästeltiin yleensä niin vilkkaan torin autiutta. Kevyt lounas nautittiin Vanhalla asemalla ravintola Kanelissa. Ostin siitä myös kahvipullat Kaavin Weekoo- pannaristille, joka oli luvannut keulille tulla ja kahvit tarjota. Soitin ja kerroin lähtevämme liikkeelle kohti Kuopiota. Hänelle oli käynyt vuorokauden ajoitusvirhe ja oli leipätöissä, joten nautimme kahvileivät matkan varrella ja juomme luvatut kahvit seuraavalla kerralla
Reitin mahtavimmat mäet olivat tiellä 506 Juukasta Kaaville. Mäillä saattoi olla pituutta puolikin kilometriä ja nousua satakunta metriä. Mikä hienointa siinä oli kumpareita, jolloin ajokaveri saattoi olla notkossa kun toinen oli kumpareen päällä. Näitä kumpareikkoja piti huolella lasketella ja ylämäissä kiristää kunnolla sinkkiä, ajosta voi vuoristoradalla todella nauttia.

(Kuva21) Mahtava eläinkohtaaminen koettiin, kun musta lihakarjalauma juoksi kuin buffalot preerialla. Aberdeen-Angus on Skotlannista lähtöisin oleva lihakarjarotu.
Kuopioon ajeltiin uutta Kallan siltaa ja noustiin tietysti Puijolle maisemia ihailemaan. Siitä sitten laskeuduttiin satamaan, jossa Sampo-ravintolan perinteinen muikkuateria nautittiin ja sitten treffeille satamaan.

(Kuva 22) Jälleennäkeminen Maken ja Mellan kanssa oli iloinen. He olivat tulleet TFMK:n kerhoralliin. Sandis ja Eppukin olivat Rauhalahdessa, mutta oharit tuli
Rauhalahdessa tavattiin tuttuja tourinkilaisia vaikka emme kehdanneet kuokkavieraiksi suljetulle alueelle mennä. Bongattiin useita pannareita ja touhuihmisiä nähtiin suljetulla alueella, kuten Juha ja Timo sekä Laurellien ohimarssin customeilla otin vastaan. Antti hämmästyi ja tervehti vasemmalla kädellä .
Olimme majoittuneet kylpylän hotelliin, kahden hengen huone 56e/hlö= 112 e/yö. Aamupalalla tavattiin Hemppa sekä aina niin sydämelliset Sandis ja Eppu.

4. Etappi Kuopio - Savonlinna
(Kuva 23)

Kuopiosta tähtäsimme Puutossalmen lossille ja silloin on viisainta ajaa vanhaa tietä 553, josta viitta Vehmersalmi johtaa lautalle. Lossilla kyselin paikallisilta parasta motoristitietä Leppävirran suuntaan. Hyvä että kysyin, koska ensimmäinen oli hiekkatie, tiet 536 ja 534 olivat taas taattua mutkaa ja mäkeä. Heinäveden suuntaan suuntasimme, koska luostarit oli monesti käyty. Heinäveden kulttuurikirkolla museon mäellä pyörähdimme ja torilla savolaisia oli hauska jututtaa.
Nokka kohti Enonkoskea, jolla reitillä oltiin Koloveden kansallispuiston komeissa maisemissa. Keskustassa tutustuimme venesatamaan ja museosiltaan. Cafe Koski oli Savon pienimmän kunnan todellinen monitoimiyritys. Oli omat Cafe Koski bensamittarit, ravintola, jossa tosin sai vain pitzaa lauantaina ja paikalla oli myös A-oikeudet ja iltaisin karaokea. Tarmokas rouva hoiti hommaa yksinään ja asiakkaita oli joka lähtöön.

(Kuva 24) Etapin toinen vesimatka tehtiin Hanhivirran lossilla.
Savonlinnaan saavuimme hyvissä ajoin uutta Savonlinnan tietä ja ajelimme yleiskuvan saamiseksi keskustaa ristiin rastiin ja jalkauduimme Hotelli Hospitziin Linnankatu 20.  Se oli loistava sijainti Olavinlinnan ja torin välissä.
Tärkein kohteemme oli tasatunnein lähtevä tunnin opastuskierros Olavinlinnassa. Ehdimme klo 15.00 lähtöön.
Pyhän Olavin linnaa alettiin rakentaa vuonna 1475 Kalmarin Unionin aikaan. Tanskalaissyntyinen ritari Erik Akselinpoika Tott alkoi rakennuttaa mahtavaa linnoitusta strategisesti tärkeän Savon alueen turvaksi. Linnan tehtävänä oli torjua venäläisten hyökkäykset ja täten varmistaa Savon seudun herruuden säilyminen Ruotsin kruunulla. Olavinlinnan historia onkin sekoitus keskiajan miekan kalsketta, tykin jylinää ja arkisia askareita linnan jykevien muurien suojissa. Vallanvaihdokset ovat antaneet Olavinlinnalle oman leimansa, joka yhä on nähtävissä linnan moni-ilmeisessä arkkitehtuurissa. Tänä päivänä linnan juhlatilat ovat vuokrattavissa ja toimivat monien erilaisten tilaisuuksien pitopaikkana. Nytkin illalla 13.8. oli Boxing night, jossa pääottelijat Edis Tatli ja Eva Wahlström voittivat ottelunsa.
Kaikki tuntevat Savonlinnan nykyiset oopperajuhlat, mutta sitä ei tunneta, että Aino Ackté oli ensimmäinen suomalainen kansainvälinen oopperatähti ja suomalaisen oopperan uranuurtaja. Hän lauloi täällä jo 1912.

(Kuva 25) Olavinlinna on hieno historiallinen kohde ja monipuolisen kulttuurin näyttämö

(Kuva 26) Ampuma-aukot ovat nykyään ikkunoita Savonlinnaan

Savonlinnan torille piti taas treffeille lähteä, jos vaikka joku mozkailija myrskyisässä säässä tavattaisiin.  Ainoat rohkeat olivat sinibaretteja, jotka satamaan saapuivat myrskyisältä Saimaalta Punkaharju aluksella. Meille maistuivat myös Saimaan antimet – paistetut muikut ja lohimedaljonki.
Hotellimme aamupala oli paras reissullamme ja respassa sitä jo mainostettiin lounaan korvaajana.
Perhehotelli Hospitz on korkeatasoinen ja viihtyisä. Meille oli ajoissa varattuna 2 hh erillisillä vuoteilla ajalle 13.- 14.8.2016. 2 hh 98€ / yö. Olavinlinna on avoinna 1.6 -14.8 joka päivä klo 11-18. Suomenkieliset opastetut kierrokset ovat tasatunnein. Suosittelen!

5. Etappi  Savonlinna – Tuusula

(Kuva 27) reitti

Kotiinpäin on aina mukava ajaa pitkältä reissulta. Sulkavan keskustan kautta nyt koukkasimme, mutta seuraavalla kerralla on ajettava Partalansaaren kautta Puumalaan. Tuolloin pääsee Saimaan suurimman lossin Nestorin kyytiin. Puumalan komea silta ja satama on aina käytävä tarkistamassa. Nyt oli kirkonmenojen aika, mutta me ajoimme ohi vanhaa hienoa tietä Koskenselän kautta tielle 62 ja kohti Mikkeliä.

(Kuva 28) Näkymä Puumalan satamaan sillan näköalatornista, johon torilta hissillä noustaan.
Yksi Suomen kauneimpia tieosuuksia alkaa Pistohiekoilta. On siltaa ja kannasta sekä komeita kallioseinämiä. Levähdyspaikkoja kuvausta varten on useita.

(Kuva 29) Pistohiekan maisemissa
Anttolassa kannattaa kierros tehdä. Siellä voi tavata vaikka Aakke Kallialan. Porrassalmen museotie kuuluu tietysti ohjelmaan sekä Porrassalmen taistelun muistomerkki. Taistelussa 700 suomalaista torjui 7000 venäläisen hyökkäyksen Kustaan sodassa 1789.

(Kuva 30) Porrassalmella on myös hieno Kyyhkylän kartano, jossa on kolme ravintolaa.
Matka jatkui Ristiinan kautta Mäntyharjulle, jossa on vilkas torielämä - kiitos tuhansien mökkiläisten. Mäntyharjun vanha keskus on sijainnut muutama kilometri länteen, jossa on hienoja puurakennuksia ja kirkkokin sijaitsee.

(Kuva 31) Salmelan taidenäyttelyt vastapäätä kirkkoa ovat suosittuja ja jo puistossakin niistä pääsee nauttimaan.
Mäntyharjusta Jaalaan ajoreitti voi yllättää. Viitoitus ohjaa tielle 4141 ja siellä kohtaa soratien. Matkamotoristin on syytä valita tie 368, joka ohittaa Repoveden kansallispuiston. Olin kuukausi sitten lastenlasten kanssa siellä Ketunlenkin retkeillyt ja ajotiet olivat kunnossa. Toista oli nyt! Melkoisen yllätyksen kohtasimme tietyömerkin jälkeen. Kananmunankoista kiveä pätkittäin reilun kymmenen kilometrin matkalla. Tutkimme kiertotiemahdollisuudet ja kysyimme tieltä tulevalta automieheltäkin ajettavuutta, hiukan emmittiin, mutta lähdimme ajamaan kakkosvaihteella nuljuavaa menoa. Huokasimme helpotuksesta, kun Orilammelta alkoi uusi asfaltti.

(Kuva 32) Orilammen lomakeskus on hieno paikka myös motoristikokoontumisiin - sata mahtuu helposti, jos ajoissa varaa
Matkaa oli mukava jatkaa mutkateitä reittiä Vuohijärvi- Selänpää – Verla.
Verlan kylän kaunis lenkki on aina hieno kokemus ajaa. On ravintolaa ja putiikkia ja kalliomaalauksia sekä tietenkin tehdas. Ehdottomasti suosittelen ainakin kerran elämässään menemään opastetulle kierrokselle. Jos saat vielä oppaaksesi kokeneen Jaalan murretta puhuvan Jussi Lemminkäisen, on elämys täydellinen ja huumoriakin piisaa.

(Kuva 33) Verlan pahvitehdas on maailmanperintökohde
Jaalasta kotiin ajelimme tuttuja ja mukavia reittiä. Niille, jotka harvemmin täällä ajelevat suosittelen Iitin Hiidenvuorelle kiipeämistä. Mahtavat maisemat, jyrkännekallio kohoaa 60 metriä Kymijoen pinnasta. Muutaman sadan metrin kapuaminen kannattaa ja mieltä helpottaa sekin tieto, että paikalliset urhot raahaavat Iitin musiikkijuhlien kesäyön juhlassa pianon kalliolle.
Matka jatkuu Artjärven – Myrskylän kautta kotiin hyviä mutkateitä. Myrskylässä voi pysähtyä Lasse Virenin patsaalla ja hänet voi sattumalta livenakin tavata. Hieno kohde on Askolan Hiidenkirnut, joka on Suomen laajin hiidenkirnuesiintymä, jossa on yli 20 erikokoista ja hauskasti nimettyä hiidenkirnua. Suurin on nimeltään Jättiläisen kuhnepytty, joka on 10,3 metriä syvä ja 4,2 metriä leveä.

Pornaisissa moikkaan kiitokseksi AmcRoadille, joka kaartaa kotiansa kohti. Minä vielä jatkan Tuusulanjärven kulttuurimaisemia kotiin, jossa vaimo on ystävällisesti jo autotallin oven avannut ja saunan lämmittänyt.

Mittariin kertyi 1745 kilometriä ja kovalevylle tarttui paljon muisteltavaa ja kameraan lähes sata kuvaa. Päällimmäiset ovat tässä matkakertomuksessa, josta toivon hyötyä ja iloa muillekin olevan.

Tuus
Reittitoimittaja ja matkaopas  Mphessu


HUOM! Olen joutunut kuvat pienentämään Paintilla 50% jolloin niiden laatu kärsii. Tämä siksi, että softa ei salli yli 20 kuvaa tai 5000 kiloa.

TuPo galleriassa ovat kaikki retken kuvat yhteensä 77 kappaletta alkuperäisinä, joista siis 33 on kertomuksessa muokattuna -
ota ja ihmettele

http://www.panfun.fi/smf/index.php?action=gallery;cat=10

[jatuurila]

Hei
Rajamuseossa Immolassa olisi kannattanut myös piipahtaa. käynti síellä avaa myös miten rajankäyti on muuttunut vuosíen varrella
http://www.raja.fi/k-sr/perinteet/immolan_alueen_historiaa

vinkiksi seuraavaa kertaa varten