Porvoosta itään

[pepe]

(A) Porvoosta itään lähdetään, tietysti, jokirannasta jossa useita kahviloita ja moottoripyöräparkkeja.
Tämän reitin Mphessu, KHU(Kalle) ja allekirjoittanut ovat alkukesästä 2010 testanneet ja hyväksi havainneet. Matkaa reitille kertyy 168 km.
Tie 170, nimeltä Loviisantie, ohittaa heti moottoritien alitettua Porvoo Golfin.
(B)10 km ajon jälkeen saavutaan Ilolan Postimäelle jossa Postimäen ulkoilmamuseo.
Idyllinen Postimäki on parhaiten säilyneitä mäkitupa-alueita maassamme.
Rakennukset ovat peräisin 1800-luvulta, lähes kaikki alkuperäisillä paikoillaan. Alueella on myös pieni olkimuseo ja suutarinverstas.
Mökkeihin voi tutustua opastetusti sopimuksen mukaan, mutta museoalue on aina avoinna.
Vanha Viipurintie 12, 07280 Ilola, puh. 040 584 4323/ Märta Järvinen

(C) Matka jatkuu kohti 170 tietä Koskenkylään jatkuen Pernajan kirkolle.
Kirkko on rakennettu vesistöjen äärelle Pernajanlahden rannalle. Kirkko on suorakaiteen muotoinen, pääalttari on idässä, sakaristo pohjoisessa ja asehuone etelässä.
Kaksi pilaririviä jakaa kirkon kolmeen laivaan. Kirkossa on mm. vanha krusifiksi, Neitsyt Marian ja apostoli Johanneksen puuveistokset ja vuonna 1652 lahjoitettu saarnastuoli tiimalaseineen.
Mikael Agricolan koti Torsbyn kylässä on sijainnut puolentoista kilometrin päässä kirkosta luoteeseen.
Paikalla on osa kotitalon kivijalkaa ja muistokivi. Agricola on siis lapsuudessaan ja nuoruudessaan seurannut latinankielistä messua Pernajan kirkossa.
Pernaja kuuluu nykyään Loviisan kaupunkiin.

(D) Loviisaan saavutaan hienosti koska tuntuu että tie on menossa kirkon ovesta suoraan sisään.
Nimensä Loviisa on saanut Ruotsin kuningas Adolf Fredrikiltä, joka mieltyi kaupunkiin niin, että nimesi sen puolisonsa kuningatar Lovisa Ulrikan mukaan.
Merellistä Loviisaa leimaavat pikkukaupungin idylli ja kiinnostava historia.
Kaksikielisen Loviisan kaupungin kaunista toria ympäröivät 1800-luvun kivitalot, ja heti keskustan tuntumasta alkavat vanhat puutalokaupunginosat hiekka- ja mukulakivikatuineen.
Lännestä kaupungin keskustaan saapuvat kohtaavat Loviisan uljaan uusgoottilaisen kirkon ja idän puolelta kaupunkiin tultaessa oikealle jäävät 1700-luvulla rakennetut linnoitukset.
Meri ulottuu aivan kaupungin keskustaan asti. Merenkulun historiaan liittyvä Laivasillan alue punaisine suola-aittoineen on kesäisin vilkas seurustelu- ja tapahtumapaikka.
Meri on vaikuttanut vahvasti kaupungin historiaan, ihmisten elinkeinoihin ja sataman syntyyn. Vuonna 1745 kaupungille annettiin tapulioikeudet, eli oikeus käydä ulkomaankauppaa.
Laivasillan alueella oli aikoinaan noin 50 suola-aittaa, joissa varastoitiin ulkomailta tuotuja tavaroita, mm. suolaa, tupakkaa ja mausteita. Nykyään Laivasilta palvelee vierasvenesatamana.
Laivasilta on pakettijahti Österstjernanin kotisatama. Risteilyt Svartholman merilinnoitukseen lähtevät Laivasillalta kesällä päivittäin.
Risteilyt m/s J.L. Runebergilla Helsingistä saapuvat Loviisan Laivasillalle heinäkuussa torstaisin.
Loviisan majatalo on edullinen majoituspaikka jossa pyöränkin saa turvalliseen paikkaan.

(E) Jälleen suunta itään 7-tietä kohti Ruotsinpyhtään ruukkia jonne käännytään Ahvenkoskelta tielle 1792.
Vuonna 1743 Turun rauhassa Venäjän ja Suomen raja siirrettiin kulkemaan Kymijoen läntisimpään haaraan.
Ruotsin puolelle jääneestä Pyhtään kunnan osasta tuli Ruotsinpyhtää, Svenska Pyttis. Ruotsinkielinen nimi muuttui myöhemmin vielä Strömforsiksi.
Uudenmaan ja Turun läänin maaherra Johan Creutz perusti ruukin Kymijoen läntisimpään haaraan vuonna 1698.
Nimensä Strömforsin ruukki sai vuonna 1744 uusilta omistajiltaan Anders Nohrströmiltä ja Jabob Forsellilta (aateloituna af Forselles).
Vuonna 1790 ruukin johtoon nousi 31-vuotias Virginia af Forselles, joka johti Strömforsin ruukkia lähes 60 vuotta.
Suurin osa edelleen ruukissa nähtävästä rakennuskannasta on peräisin hänen kaudeltaan.
Nykyinen Strömforsin ruukkialue tarjoaa mahdollisuuden leppoisaan lomailuun historiallisesti merkittävässä miljöössä.
Elämä vuosisataisessa ympäristössä jatkuu vanhoja perinteitä kunnioittaen. Ruukissa jatketaan vanhaa käsityöläisperinnettä, mikä luo leimansa koko alueen tunnelmaan.
Ruukissa toimii kesällä pajamuseoiden ja käsityöläispuotien lisäksi ravintola ja kahvio.
Majoittua voi ympäri vuoden esimerkiksi vuonna 1805 työläiskortteeriksi valmistuneessa Krouvinmäen majatalossa, joka edustaa Suomessa harvinaista savirakentamista.

(F) Edelleen 1792-tietä suunta kohti pohjoista eli kohti Kuninkaankylää ja Ruotsinkylää.
Tällä tiellä renkaat kuluvat vain sivuista ja nopeusrajoituskin on sopiva 80km/h.
Ruotsinkylässä löytyy vanhanmallinen Gulf-baari joka mukava kahvittelupaikka, joskin kahvipullat tuntuivat olevan myös vanhalta ajalta.
(G) Elimäelle saavutaan mukavaa mutkatietä pitkin. Elimäki kuuluu kuntaliitoksen myötä Kouvolaan ja tämän taajama sujahtaa helposti läpiajotyyliin.
Alppiruusun (H) kohdalla kannattaa pysähtyä jos ruokailua kaipaa. Kokemuksesta suosittelen tarjontaa ja motoristit saavat 10 pinnaa alennusta annoksista.
Tästä eteenpäin voi tehdä reittivalinnan Artjärvelle. Karttalinkki ohjaa 6-tietä länteen josta Kimonkylän kohdalta käännytään Artjärvelle.
Tie on yksitoikkoista jossa Kimonkylä-Artjärvi väli lipsahtaa helposti ylinopeuden puolelle kun rajoitus vain 80 km/h hyväkuntoisella tiellä ilman kallistelukurveja.
Mutkaisempi vaihtoehto Alppiruusulta lähtien on valita suunta kohti Haapa-Kimolaa tietä 360. Sieltä edelleen kohti Perheniemiä (tie 3603) kiertäen Sääskjärven ja jatkuen tietä 1731 Artjärvelle.
Tämä reitti on n. 10 km pidempi mutta varmasti mielenkiintoisempi.

(I) Artjärveä kehystää kolme järveä joista Pyhäjärvi keskisyvyydeltä suomen syvin järvi (keskisyvyys 21 metriä ja syvin mitattu syvyys 68 metriä).
Artjärvi kuntaliitoksen myötä kuuluu Orimattilan kaupunkiin.
(J) Pyhäjärven rantaa myötäillen tietä 174 päästään Myrskylään joka sijaitsee Kirkkojärven rannalla. Myrskylä tunnetaan ennen kaikkea nelinkertaisesta olympiavoittaja Lasse Virenistä.
Hän asuu ja vaikuttaa edelleen Myrskylässä. Tällä hetkellä hän toimii Myrskylän valtuuston puheenjohtajana.  Patsaskin hänestä löytyy kirkonkylän keskustasta.
Reitin huikein mutkatie alkaa Myrskylästä Porvooseen 36 kilometrin verran, tien numero 1605 ja paluu Porvooseen kannattaa tietysti päättää Porvoon kirkkotorille (K).
Porvoon nähtävyydet ovat oma juttunsa joihin tietysti kannattaa tutustua ihan ajan kanssa.

Karttalinkki