Baltian jutailu 2018

[Mphessu]

http://www.panfun.fi/smf/index.php?topic=3065.msg33451#msg33451


Edellä olevassa linkissä näkyy retken suunnittelua.

Tässä kertomuksessa on word-teksti ilman kuvia ja kovasti pienennetyt max 20 kuvaa alle 5 megaa (pois jäi muutama). Ei tämä foorumilla-ajelu ihan simppeliä ole mutta taltioidaan mitä tarttuu oikeaan osastoon, jotta on helpompi löytää.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Baltian jutailu 2018 – kertomus (Ilman kuvia)
Mikä ihmeen jutailu? Google kertoo, että jutaus tarkoittaa suurporonhoitajien vaellusta porojensa kanssa toiseen paikkaan osana perinteistä vuotuiskiertoa.
Yhtä varmasti "suurvisiirimme" Enkku on johtanut motoristilaumansa Helatorstain korvilla Baltian retkelle jo vuosikaudet. Tällä kertaa mukana oli kaikkiaan 16 miestä ja yksi rohkea nainenkin tarakkaharakkana haikaranpesiä laskemassa. Tourinkilaisia ja pannaristeja: kalustoina bemarit, hondat ja yksi jammu.

Matkan valmistelu ja ajon johtaminen on taitolaji

Ensin yritettiin jakaa majoitusvarausten teko osallistujille. Homma alkoi levitä sekavaksi ja kustannusarvio laivamatkoineen lähestyä 500 euroa. Tällöin pyydettiin ammattilaiselta Ikaalisten matkatoimistolta tarjous. Ison joukon matkan ohjelma toteutui puoleen hintaan ja helpotti järjestelyjä. Voitiin keskittyä tärkeimpään eli ajamiseen ja kokemusten hankkimiseen.
KUVA 1   ja KUVA 2
Ajoreitti ja matkan ohjelma

Porukat jaettiin kolmeen ajoryhmään, joissa ryhmänjohtajilla ja ryhmän perämiehillä oli reitti navigaattorilla varalla. Ajonjohtaja Enkku johti vauhdikkaaseen ajoon tykästyneitä eka ryhmässään.  Jari toista ryhmää ja Martti kolmatta ryhmää. Koko letkan peräpäässä navigoi kokenut seilori Sepeteus. Huonekaverit huolehtivat toisistaan ja ohjeistaminen majoituksissa pelitti whats up- ryhmässä hienosti. Ryhmäjako helpotti johtamista ja ajoa etenkin kaupungeissa. Lopulta valtaosa matkaa ajettiin letkassa kuin köyhän talon porsaat. Oli ilo havaita ajon aikana ryhmäajon dynamiikan kehittyminen. Pyörien välimatkat, limitykset ja paikanvaihdot sekä nopeudet liikennevirran mukaan.

Tallinnan sataman reitit olivat muuttuneet täysin. Alkumatka Tallinnassa meni sen vuoksi hiukan kiertelyksi. Lisäksi Enkku tiesi, että Pärnun kadulla on tietyö joka hidastaa kulkua reilusti. Hän lähti kiertämään sitä, mutta oli unohtanut ottaa gps-estot valtatiet yms. pois ja kyllähän sitten kiertelimme pikku kujia ennen kuin saavuimme Pärnuntie 180 Cirkle K asemalle tankkaamaan.
Tankattuamme matka jatkui kohti Viljandia hyvällä vauhdilla.
Viljandin jälkeen Enkun nopea ryhmä hävisi horisonttiin ja ajoi suunnitelman mukaan Valmieran kautta, jossa kahvilla ihmettelivät mihin muut ovat jääneet. Jarin gps ohjasi kuitenkin suoraan Valkaan ja sieltä sitten koko pääjoukko jatkoi etapin maaliin Rezekneen. Hiukan kuittailimme myöhemmin saapuneelle Enkun "hitaalle" ryhmälle.

        KUVA 3                                                                                                         KUVA 4
Onnellisesti laivan ahterissa -  paapuurissa liinat kireänä. Tankit täyteen ja menoksi

KUVA 5

Jaloittelutauko ja kevennys metsän puolella, ajettuna 95km Viljandin suuntaan.
               KUVA 6 KUVA 7                              
Ruokailemaan päästiin iltasella Rezeknessä. Ilmeet ovat vielä totiset matkan rasituksesta.

Matka jatkui Liettuaan ja pääkohde Vilnaa

KUVA 9
PanFun-banderolli oli lähtövaatteena Enkun ja Jorkan pyörissä. Jorkka leukaili, että vaatii taitoa ajaa näin.
KUVA 10
Ignalinan suljettu ydinvoimala on valtava monumentti.
KUVA 11
Vilnassa kokoonnuimme yhteiselle illalliselle vanhaan kaupunkiin. Kohotimme maljat retkenjohtaja Enkulle.  Mphessu piti pikku puheen ja kiitoksena tarjosimme Enkulle illallisen.
KUVA 12
Iltasella suunnistimme lukuisten kirkkojen lomitse hotellille - Roger ja Mphessu viittoilevat innoissaan reittiä.

Tässä Hannu kuvaa Tuulaa orvokkien kera. Muu ryhmä etenee avojonossa keidasta etsien. Mphessun "läpsyttää" pohjattomalla patiinilla edessä ja löytääkin uudet Tuulan valitsemat hienot turkoosit Adidas tossut.

Kuva 14
Näkymä Panorama-hotellista vanhaan kaupunkiin on upea.
kuva 15
Enkku ja Jari tutkivat bemarin ylikuumentumista, Mikko ja Jarno neuvovat😊.

Pyöräongelmistakin selvittiin
Jarin BMW 1600 Gt oli heti Tallinnan helteissä ja ruuhkissa ilmoittanut mittariston vikavalolla ylikuumenemisesta – lämpö nousi 130 C-asteeseen eikä flekti käynnistynyt.
Jari kertoo: Heti laivarannassa alkoi lämmöt koneessa kohota, kun ryömittiin hiljaa eteenpäin ja sama tauti jatkui Tallinnan puolella, mutta kun päästiin matkaan niin ajoviima korjasi tilanteen. Rezeknessä sama vaiva alkoi taas. Onneksi se oli vain pieni kaupunki, jossa ei ollut pahoja ruuhkia. Seuraavana päivän matka meni hyvin, mutta saavuttaessa Vilnaan lämmöt olivat sekä pyörässä että kuskilla aivan punaisella. Seuraavana päivänä soitto paikalliseen BMW-korjaamoon ja sieltä saatiinkin apua sekä minun pyörään että Harrin takarenkaaseen. Asentaja purki sivukatteen, avasi jäähdyttäjän alaosan ja pääsi käsiksi flektiin, joka oli syyllinen lämpövaivoihin. Jostakin syystä hiekka ja pöly on pääsyt tukkimaan flektin. Pelkkä puhdistus korjasi asian. Muutaman tunnin kuluttua oltiin taas valmiita jatkamaan matkaa ja tällä kertaa ehjällä pyörällä.  

Koko homma lauantai päivänä ei onneksi maksanut kuin 1 h tuntiveloituksen, joka muuten rahassa oli vain 60,50 euroa. Vaikka "uusi" pyörä koitti pilata matkan, oli onneksi koko porukka hengessä ja välillä rasvassa mukana selvittämässä asiaa. Kun asia selvisi noin helposti ja nopeasti, niin muutaman oluen jälkeen asiaa ei oikein enää muistanutkaan.

Harri oli lähtenyt liian huonolla takanakilla matkaan Enkun vaihtamiskehotuksesta huolimatta. Rezeknessä porukan kokenein "kilpakuskimme" Jorkka jo kuittaili slicksistä renkaasta.
Porukat osoittivat huolenpitonsa Harrille. Pikku suunsoitto on välittämistä, vaikka sivulliset voi kuunnella leukailua silmät suurina. Kaveria ei jätetä ja aina autetaan pikku naljailun kera.... saadaan huumorilla alussa oleva hankala asia näyttämään helpolta. Pitäähän sitä retkellä juttua olla, että saamme nauraa.

Harri ryhtyi etsimään BMW- pajaa, josta saa renkaan lauantaina Vilnasta ja renkaan vaihdonkin luvattiin onnistuvan päiväaikaan. Harria jännitti lähteä yksin matkaan suorinta reittiä Vilnaan. Mukaan saatiin turvasaattueeksi Eero ja Roger, kolmisin homma hoituu varmasti. Vilnan BMW-huollossa oli suuri yleisötapahtuma ja porukkaa oli kuin kuin meren mutaa. Apua oli luvattu ja sitä Harri sai uuden takarenkaan verran. Vaihto venyi seuraavalle päivälle, mutta onneksi liikkeestä sai taxikortit millä pääsi hotelliin ja takaisin.

Vielä kun Mphessun pannarista oli kytkinsylinteri alkanut vuotaa heti alkumatkasta, oli matkan keskeytymisen vaara todellinen. Onneksi kytkinnestettä lisäämällä selvittiin. (kotimaassakin tarvittava kytkimen sylinterin korjaussarja oli tilaustavaraa).
Vilnassa jätimme pyörät lauantaiksi lepäämään ja tutustuimme paikallisten kamikaze-taksien kyydissä maailman suurimpaan markkinatoriin. Kokoa oli esitteen mukaan 120 hehtaaria ja ruuhkaa helteessä riitti.

Hannu oli "unohtanut" pyöräänsä yöksi navin päälle ja luuli akun tyhjentyneen. Hän sitten osti markkinoilta ensin akkulaturin ja vielä sen perään varavirtalähteenkin. Kun sitten pyörää yritti käynnistää, eipä startannut. Roger katseli ja sanoi - onkohan vaihde vapaalla.  Iloisesti hyrähti käyntiin! Oppia ikä kaikki!
KUVA 16

Televisiotornissa syötiin ja näkymät olivat komeat, syötiin tornin pallon varjossa.

Matka jatkui kohti Latviaa ja Riikaa.
Ryhmän laivalippujen tilauslista oli avaimena mennen tullen sujuvaan maihinnousuun. Matkanjohtaja sai kaikkien maihinnousukortit ja jakoi ne – eikä niitäkään kysytty! Make oli ainoa, jolta kysyttiin koko reissulta passia. Tullimies oli Liettuan ja Latvian rajan korvilla tien varressa ja osoitti Makea pampulla ja tarkasti kaikki asiakirjat pyörän runkonumeroa myöten. Kaikki kunnossa ja toivotti sitten hyvää matkaa.

KUVA 17
Rajan tuntumassa poikettiin kahvilla ja ihmeteltiin erikoista tullitarkastusta maantien varressa.

Seuraavaksi pysähdyttiin Rundalenin hienon linnan maisemiin ja nautittiin panimossa talon erikoiset välipalat: pancake with ham&cheese.
Vielä ennen Riikaa siirryttiin omakotialueen pikkuteille ja löytyi hieno yksityiskoti, joka harrasti museoajoneuvojen kunnostamisesta jo toisessa polvessa.

Enkku kertoo: Retkeä suunnitellessa löysin sattumalta tarinaa missä kaveri kehui hienoa yksityisen pitämää museota Rigassa. Kaverin jutussa oli vain osoite paikkaan 22a Kantora iela Riga. Kaveri kehui kovin paikkaa ja isäntää. Päätin, että laitetaan osoite navigaattoriin ja käydään katsomassa mikä on meininki. Ajelimme lähemmäs, alue muuttui kauniiksi omakotitaloalueeksi. Epäilys nousi mieleen, mitähän täältä löytyy. Saavuimme portille, katselin paikkaa ei näytä suurelta ja iso susikoira oli portilla. Isäntä tuli heti paikalle avaamaan portin, toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi. Vettä oli heti tarjolla janoisille matkalaisille – asiakaspalvelu kohdallaan. Piha-alue oli melkoisen suuri, rakennuksia ainakin viisi. Jokaisesta löytyi hienosti kunnostettuja laitteita. Isäntä kertoili, että hän on paikan duunari, emäntä on paikan boss. Hän ei kertonut käynnille hintaa, vaikka kysyimme sitä heti alussa. Esillä oli hienoja museoautoja varmaankin 25kpl, moottoripyöriä vähintään saman verran, myös polkupyöriä oli esillä reilu määrä. Hänen isänsä oli aikanaan alkanut kerätä erikoisia autoja aikanaan. Homma oli alkanut niin että isä ostanut jonkun aihion kunnostanut ja myynyt sen. Taas hankkinut seuraavan ja seuraavan. Osa kunnostetuista oli myyty ja osa jäänyt omaan "käyttöön", näin kalustoa oli alkanut kertymään. Nyt poika jatkaa isän työtä hyvällä maulla.

Tiloihin oli kerätty aiheeseen liittyvää rekvisiittaa, jota oli esillä kivasti. Hänellä on oma paja missä entisöinti tehdään paitsi maalaukset. Esittelykierroksen lopussa selvisi, että kierros maksaa 4€/hlö. Sen maksoimme mielellämme, koska kiinnostavaa katsottavaa oli paljon. Tässä linkki museoon: http://automuzejs.lv/en/kontakti.html  sivuilla on melko paljon laitteita esillä mutta ei läheskään kaikkea. Esim. kaikki polkupyörät puuttuvat, jotka on valmistettu kaikki Latviassa. Heillä on myös majoitustilaa muutamalle hengelle.
KUVA 19 KUVA 20                
Ryhmäpotretti museon pihalla, isäntä esittelee ja rouva pitää ohjia. Susikoira oli kaikkien kaveri.
KUVA 21
Mphessu, Sepeteus, AmcRoad ja Enkku ihailevat Triumph TR6 avoautoa, jollaisella prinsessa Dianakin on ajanut takapenkillä olevan kuvatekstin mukaan.

KUVA 22
Rigan vanhan kaupungin pikku Lidossa on aina poikettava ruokailemaan- taatusti loittonee nälkä.
Ilta kruunattiin kävelykadun korkeiden korkokenkien nähtävyyksiä ihaillen ja yömyssyillä Radisson Blu hotellimme 26. kerroksen Sky-baarissa.
Kotimatkalle kohti Tallinnan satamaa
KUVA 23
Tässä ollaan pää kallellaan, kun on selvitty parinkymmenen kilometrin yllättävästä tietyömaasta, jossakin Pärnun ja Raplan välillä.
KUVA 24
Eturivissä Starilla – startti kotia kohti

Summa summarum
Menneen talven lumien aikana Enkun ajatus ja idea jalostui porukalla tavoitteeksi; kierros Baltiassa 10 -14.5. Kokenut Baltian valloittaja Enkku ydinryhmineen loi turvallisuuden tunnetta myös ensikertalaisten mieliin. Ryhmästä huokui yhtenäisyys, vaikka ryhmässä oli uusiakin jäseniä. Iloiset tervehdykset ja pikku vinoilutkin kuuluvat kuvaan. Kun saavuimme takaisin Helsingin satamaan, kiskottiin ajokamat päälle ja irrotettiin mopot liinoista, kädenpuristukset ja kiitokset kaikille erikseen kruunasivat kaiken.

Harvinaisen helteisen Helatorstain tienoon viiden päivän Baltian onnistunut jutailu siirrettiin elettyjen kokemusten muistilokeroon ja alkoi Visa-laskujen odottelu. Toki halumme kertoa siitä muillekin kuuluu jo perinteisiin ja onhan tätä mukava muistella kiikkustuolissakin. Se todistaa myös jälkipolville missä sitä on seikkailtu hakkapeliittojen jäljillä.

Annetaan naiselle, Tuulalle viimeinen puheenvuoro: Hellettä ja naurua, sitä oli Baltian reissulla. Ihana matka ja hyvät seuralaiset. Retki oli hurjan hyvin suunniteltu ja kiitos navigaattorin eksymisiltä vältyttiin. Paljon hyvää ruokaa ja kulttuuria sopivissa määrin kruunasivat retken.
Kertaakaan en katunut, että lähdin 16 herran matkaan "tarakkaharakkana".  Minuun suhtauduttiin kuin siihen naapurin "hyvään jätkään" enkä kertaakaan tuntenut itseäni ulkopuoliseksi. Mieli miettii jo seuraavan Helatorstain matkaa ja toivottavasti pääsisin jälleen mukaan.

Reittitoimittaja Heikki Simola alias Mphessu ja kumppanit.