31.7. pohjoiseen; vesisadetta ja pieniä haasteita

[ltm]

Tänään on matkavalmistelut maanantaina 31.7. alkavaan Pannarien kesäretkeen aloitettu; teippasin edellisellä kerralla repeilleen kartan kasaan. Maanantaina pakataan sivulaukut, laitetaan ykkönen sisään ja suunnataan eturengas vajaan viikon reissuun jonnekin. Tässä vaiheessa ei ole vielä tiedossa minne suunnataan, mutta kyllä se siitä viimeistään maanantaina tarkentuu. Eipähän reissusta muodostu liikaa suorittamista, kun ei aamulla tiedä missä illalla pitää olla eli tiedossa on jälleen sitä tuttua "holtitonta reissaamista".

Alustavasti on suunnitelmissa ehkä kiertää Itämeri tai ainakin osa siitä. Tarkoituksena olisi keskittyä vain ajamiseen. Vanhat talot, rauniot ja "kivikasat" yms toki taas kierretään - mahdollisimman kaukaa.

Katsotaan reissun jälkeen jäikö näille sivuille jotain raportoitavaa reitistä yms.

[Timppa]

Kaksi sanaa ...


Foreca suunnittelu

Se yleensä toimii jos ei ole määränpäällä väliä mihin/minne menee. 

[ltm]

Tänään on kotiuduttu neljän vuorokauden reissusta. Mittariin tuli 2014 km ja pieniä haasteita ilmaantui matkan varrella, joten kirjaan muutamia pääkohtia ehkä opiksi ja osalle jopa huviksi, kun ilman mitään suunnitelmaa reissuun lähdetään. Toisaalta eipähän ollut ns perus tylsä reissu, jota ei muutaman viikon kuluttua enää edes muista.

Maanantaina 31.7. puolilta päivin suunnattiin Pannarien eturenkaat kohti pohjoista ja Hämeenlinnan väylää, jotta matka alkaa kerrasta vähän reippaammalla vauhdilla. Tarkoituksena oli ajaa Ruotsiin ja tulla loppuviikosta jostain kautta takaisin kotiin.

Tampereen jälkeen suunnattiin kantatie 65:sta kohti pohjoista. Ensimmäinen taukopaikka oli Vaskivedellä pienellä GT ketjun huoltoasemalla. Pihassa näkyi päivänvarjoja ja kesälomalaisia kahvittelemassa, joten sinne. Kahvi oli tuoretta ja munkit makoisia, mutta jälleen piti todeta, että mikä Suomessa mättää? Kahvilan työntekijältä kuultiin, että elokuun lopussa laitetaan lappu luukulle, kun yrityksistä huolimatta ei ole löytynyt huoltoasemalla uutta yrittäjää. Taas kerran pieni paikka menee kiinni ja abc:t yms jäävät jäljelle.

Lapualla tankattiin ja suunnattiin kantatie 63 kohti Ylivieskaa ja siitä 86:sta kohti Oulua. Ihmeen hyvässä kunnossa olivat nuo osuudet, jote voin suositella reittiä kasitien sijaan. Ylivieskan jälkeen alkoi juuri asvaltoitu osuus ja samalla alkoi tulla vettä, kuin hanasta kääntämällä. Edes sadetakkia ei ehtinyt vetämään ylle, kun kaikki paikat olivat märkänä. Oulaisissa päätettiin yöpyä ja kuivatella vaatteita. Hiljainen oli kylä, joten kirjastoon vettä valuvina kysymään majoituspaikkoja. Asemaa vastapäätä kuulemma on hotelli. No, hotelli Kasarin ovessa oli tietysti lappu, että maanantaina ollaan kiinni. Puhelinnumero oli sentään ovessa ja saimme ohjeet mistä saamme avaimen, joten kohta oltiin taas majoituttu ja kypäräoluilla läheisessä ravintolassa (ainoat asiakkaat). Tuo Kasari hotelli on kyllä nimensä veroinen eli aikamatka suoraan menneille vuosikymmenille, mutta hienoa, kun jaksetaan vielä yrittää.

Aamulla heti aamupalan jälkeen matkaan ja reipasta kyytiä Oulun ohi kohti Ruotsia. Torniossa tankattiin ja huoltoasemalla jututin viereistä autokuntaa rahan vaihdosta Ruotsissa, koska meillä ei tietenkään ollut kruunun kruunua mukana. Ei kuulemma onnistu pankissa, vaan pitää nostaa automaatista. Emme siis tuhlanneet aikaa pankin etsimiseen Haaparannassa, vaan päästiin heti matkaan kohti etelää.

Hienossa kunnossa ovat tiet Ruotsissa. E4:sta kun ajettiin, niin kyllä alkoi hävettämään meidän teiden kunto. Niin oli tasaista ja reipasta kyytiä, kun tasaisin väliajoin oli ohituskaistoja ja pääsi hidastelijoista ohi ja saattoi keskittyä ajamiseen. Riista-aitaa oli tien kahta puolta vedetty todella paljon. Ainoa mikä vähän ainakin minua häiritsi olivat nuo ns mopomiesten halsterit eli vaijerikaiteet kaistojen välissä ohituspaikoilla ja oli niitä välillä molemmin puolin kaistaa. Siihen kun Pannarilla hurauttaa, niin kyllä sattuu, jos edes jää henkiin.

Matka sujui hyvin ja Uumaja alkoi lähestyä. Tällä kertaa ennakoimme ajoissa tulevan saderintaman, koska sen verran alkoi olla edessä päin mustaa pilveä ja salamointia. Sadetakit vain niskaan ja kohti sadetta. Kohta ajettiin sellaisessa sateessa, että alkoi olla riskirajoilla jatkaa vauhdin pitoa, koska takarengas ei jättänyt tiehen mitään jälkeä, kun peilistä katsoi. Samassa alkoi tulla kovia napsahduksia kypärään ja tankkilaukulle ilmestyi rakeita. Tämäkin vielä, mutta vauhtia pois ja salamoinnin keskellä kohti Uumajaa tankkaamaan.

Sitten alkaakin mielenkiintoinen osuus matkaa. Tankkasimme Pannarit ja menin maksamaan kassalle. Pyysin pyöristämään summaa reilusti ylöspäin, niin saadaan vähän kruunuja reissua varten. Kyllä kuulemma onnistuu, mutta sen jälkeen ei mikään onnistunut. Meillä oli mukana neljä luottokorttia, mutta mikään niistä ei toiminut. Onneksi sentään oli tankit täynnä. Kassalla ollut poika luotti meihin, kun sanoin lähtevämme rahaa nostamaan. Läheisessä kaupassa ei sielläkään onnistunut rahan nosto, mutta keskustassa olisi lähin automaatti. Vettä satoi edelleen ravakasti, joten ei sinne nyt kävellä, vaan haimme Pannarit huoltoasemalta ja sanoimme kassalle, että kohta tullaan maksamaan. Automaatti löytyi ja kaikki kortit toimivat, joten nyt ei ollut enää kruunuista huolta ja kassakin sai rahansa.

Sade vain jatkui, mutta edessä päin näytti selkenevän, joten etelää kohti Pannarien keulat ja matkaa jatkamaan. Eihän se sade tauonnut kunnolla ennen Örnsköldsvikeniä. Taaskaan ei ollut majoituksesta tietoakaan, mutta eipä hätää, koska Scandicin valot loistivat edessäpäin. Sinne vain taas vettä valuvina kortteeria kysymään ja kohta istuimme kypäräoluilla ravintolassa.

Aamulla ensimmäisten joukossa aamupalalle ja heti liikkeelle, koska poutapäivä olisi tiedossa. Edellisen päivän tapaan matka eteni turhia pysähtelemättä reipasta vauhtia kohti etelää. Hienot olivat maisemat, jos vertaa esim Pohjanmaan ns tasankoajoon. Oli mutkaa ja mäkeä juuri sopivasti, kun piti n 110 - 120 vauhtia, niin ehti silmäillä maisemiakin.

Iltapäivällä tulikin vähän haastavampi tilanne, kun pysähdyimme tien laitaan Lähellä Avestan kaupunkia karttaa katsomaan. Minun Pannari ei halunnutkaan jatkaa matkaa, vaan mykistyi täysin sijoilleen. Mikään ei auttanut, vaikka kuinka yritin ja tietysti alkoi taas satamaan. Ei auttanut kuin tilata hinausauto paikalle. Noin vanhalla Pannarilla kun on liikkeellä, niin tiesin kaiken menevän omasta lompakosta, mutta ei sinne sateeseenkaan voinut jäädä. Tästä haasteesta on erillinen kirjoitus tekniikkamurheissa.

Pannari kuitenkin koki ihmeparantumisen, kun apuvirtaa tarjottin ja päästiin Avestaan asiaa selvittämään. Avestaan jäätiin yöksi keskustan Best Western hotelliin. Illan aikana käveltiin kaupungin keskustassa ja todettiin kylän olevan lähes aution ja samoin hotelli oli melkein tyhjä. Asiaa kysyttiin hotellin respasta. Näin se vain kuulemma täälläkin on. Ihmiset käyvät pitkän matkan päästä keikkahommissa ja palaavat aina kotiin.

Päätimme lyhentää reissua yhdellä päivällä ja lähteä takaisin Suomeen, koska Pannarissani oli ollut ongelmaa eikä syytä tarkkaan tiedetty. Illalla laivayhtiöiltä lippuja varaamaan, mutta kovin oli täyttä. Ei ollut hyttejä, tai ei saanut pyöriä mukaan yms. Turkuun sentään saatiin pyörät mukaan kansipaikoilla, joten seuraavana päivänä kohti Tukholmaa. Aurinko paistoi ja matka joutui. Ei voi kuin taas ihmetellä liikennejärjestelyjä Tukholmassa, kun vertaa niitä Helsingin vastaaviin. Keskusta ohitettiin mukavaa 70-80 vauhtia ja kohta oltiin Viikkarin rannassa. Miten Helsingissä? Kaikki energia suunnataan liikenteen vaikeuttamiseen ja suunnitellaan 50 km nopeusrajoituksia sisääntuloväylille ja ihmeellisä kaupunkibulevardeja, kun on niin ruuhkaista. Mielestäni pitäisi ensin saada edes niitä ruuhkia, jos niistä aletaan murehtimaan. Vähän on välillä autoja jonoissa, mutta ns ruuhkat on kyllä pääosin huonolla suunnittelulla aikaansaatuja.

Satamaan kun päästiin, niin siinähän laiturissa oli vielä Viikkarin Helsingin paatti. Heräsi ajatus, että mentäisiinkö sittenkin sillä? Kypärät uudestaan päähän ja autojonon jatkoksi. Niinhän siinä kävi, että 18 e lisähintaan saimme sittenkin itsemme laivaan kansipaikoille. Laivalla heti infosta kysymään olisiko sittenkin hyttejä vapaana, koska näin oli usein onnistanut? Laivan hytit oli myyty loppuun jo lähes kuukausi sitten! Vähän veti hiljaiseksi, kun tuumasimme yötä kansipaikoilla täpötäydessä laivassa. Pari kertaa kävin vielä utelemassa tilannetta ja kohta olikin sisähytin avaimet kädessä eli taas päästiin majoittumaan sekä kypäräoluille. Iltapalan jälkeen kävimme vielä nauttimassa maailman parhaaksi valitut gin tonicit, jotka tehtiin kotimaisesta Napuen ginistä ja tarjoiltiin tykötarpeineen oikeaoppisesta tonic lasista. Siinä sitä oli illan hämärtyessä mukava taas kerran kerrata matkan vaiheita ja suunnitella tulevia reissuja.

Taas tuli todettua, että liika suunittelu vain pilaa muuten hyvän reissun!

Joku saattaa toki kyseenalaistaa tapamme reissata, mutta tämä on ns meidän juttu. Jos rouvat olisivat istuneet takapenkeillä, niin voi sitä kitinää ja natinaa... eihän sitä kestäisi kukaan. Onneksi moottoripyörä on suunniteltu vain yhden henkilön kuljettamiseen.

No, oliko navi mukana? Oli mukana, mutta sai levätä kaikessa rauhassa tankkilaukussa. Miten tiesin missä ollaan, kun hinausautoa tilasin? Siinä se luki taukopaikan kyltissä, joten hyvin hinausauto löysi meidät. Mitä hinausauton tulo maksoi? Hinnaksi sovittiin 1000 kruunua ja siinä pysyttiin. Toimiko Foreca suunnittelu? No, ei tuo oikein siltä vaikuta.

Ja vielä lopuksi: Helsingissä kun ajoimme ulos laivasta, niin taas satoi ja vieläpä aika rankasti.

Mukava oli taas reissu, vaikka pientä haastetta ilmaantui.

Lisäys:

Onnistuihan se kuvan lisäys, kun käytti selaimena Chromea!