Mikä vi...u mus vikana??

[jussi613]

moottoripyörät osaan korjata ja huoltaa!!! mut nää parisuhteet aivan per.....tä  te nyt tunnet jotenkin mut sik kysyn neuvoa kun oon monta täs helpommassa eli pannari asioissa neuvonut... no en varmaankaan oo ainoo tään kysymyksen kera..

http://www.youtube.com/watch?v=XinFQsKypng

[Mphessu]

moottoripyörät osaan korjata ja huoltaa!!! mut nää parisuhteet aivan per.....tä  te nyt tunnet jotenkin mut sik kysyn neuvoa kun oon monta täs helpommassa eli pannari asioissa neuvonut... no en varmaankaan oo ainoo tään kysymyksen kera..

http://www.youtube.com/watch?v=XinFQsKypng

...tana täsä mittää viisasteluja varmaan kaivataan, mutta jonkinsortin kokemusta on kriisityöstä kertynyt.

Jos kaveri apuja pyytää - mikä vikana, niin sitten niitä yritetään paikantaa ja korjaustakin ehdottaa. Kaveria ei jätetä kuuluu omaan arvomaailmaani. Se, että avoimesti asiasta puhuu on hyvä lähtökohta. En voi väittää kovasti rautaista pannaristia tuntevani. Pari kertaa olen teidät molemmat tavannut ja jutskattu, molemmilla kerroilla mozkasta. Se on aivan oikein mozkameetingeissä.   

Ensimmäinen tutustuminen on kuitenkin tapahtunut voorumilla. Meistä itse kukin on joskus saanut silmillensä, jopa loukkaannuttu verisesti ja sitten pahaa oloaan puretaan kiukuspäissään voorumilla tai sitten rangaistaan itseään mykkäkoululla eikä kirjoiteta mitään tai sitten hylätään yhteisö. Tästä on jatkuvasti havaintoja perustajista ja ylläpidosta alkaen. Heistä löytyi myös apu osallesi voorumille paluuseen.

Mutta aina ei olla mozkailemassa ja harva nainen haluaa elää öljyn hajussa ja puhua pelkistä mozkista. Parisuhteessa ovat tärkeitä sellaiset asiat kuin yhteiset arvot ja harrastukset -toistensa arvostus. Sitä kautta ihastus syvenee rakkaudeksi ja se kestää myös vastoinkäymisiä. Niitäkin elämässä on.

Voiko sitten mozkamies oppia ja saada elämään muitakin arvoja ja harrastuksia. Varmasti voi, mutta uutta näkökulmaa yritykseen olisi hyvä etsiä vaikka ennakkoluulottamasti tosimiehelle vieraasta kylttyyrien piireistä. Helvetin kovaa työtä se vaatii. Vertaistuki on hyvä ja siitä varmaan on lähelläkin länsirannikolla.

Täältä jostakin  heitän  vanhana turkulaisena tämmöistä vianetsintää ja korjausehdotusta esimerkiksi kirjojen maailmasta ja siitäkin fiinimpää tutkaillen- ymmärrän jonkin verran murrettakin. Hyvä apuna sen ylläpitämisessä on mm. Heli Laaksosen Aapine.

Tästä aasinsillasta voi löytää apua myös runomaailmasta ja niitä tutkiessa oppii myös jotain uutta keskustelun tynkää aivan muusta kuin niin miehisestä maailmasta. Tekee muuten varmasti unohtumattoman vaikutuksen, kun paritansseissa Souvarien Syksyn muistojen väliajalla laakasee jotain hempeetä aapisesta airolla murteella.

Tärkeätä on siis arvostaa toinen toistaan ja yrittää kehittää itseään kohti yhteisiä harrastuksia ja ...

Näitä parisuhdeterapioita on hyvä käydä myös vertaisten kanssa yksityisviestein ja tietysti on olemassa "erikoiskorjaajat", joiden apua on saatavissa.

Tsemppiä

Mphessu 

P.S. Lähden tutkiskelemaan arvojani Kanarian Saariston risteilylle nyt viikoksi ja eka kertaa solona. Mphilkka on vielä työmaailmassa eikä ole enää lomaa - antoi kuitenkin luvan.


Muoksis

Laitanpa muutaman kuvan parisuhdeterapiasta

Kuvassa Jussi avec ollaan Somerolla kimppa-ajolounaalla. Minä en saa Mphilkkaa puhutuksi mukaan pitkille reissuille mozkan päälle- menee nuo hiuksetkin... Tupolaisten avec-kimpat
sentään onnaa.

Kuvassa parisuhdejuhlaa ja shamppaa nauttimassa ollaan lokakuulla Portugalissa. Huomaa pannaristipaita - Tekninen T-paita kuuluu aina matkavarustukseen ja logo herättää aina mukavaa huomiota.

Kuvan maisemat ovat hienot- matkailu avartaa
ja on hyvää parisuhteellekin. Sieltä sai muuten vuokrata Deauvillen 260 ekee/ 3vrk.

Risteilykuva on yhteiseltä viime vuoden Kap Verden-Kanarian risteilyltämmme. Toiset varpaa- ruskeat sääret- ovat Mphilkan.  Nyt sitten reissuun issekseen, joka sekin välillä suodaan ja on kokemus.

[jarska]

Hyvin sanottu Mphessulta ja voin omalta kohdaltani jatkaa..

40v olin täyttänyt ennenkuin "se oikea" osui kohdalle, sitä ennen aika lyhkäsiä ja myrskyisiä suhteita.
Avoimuus, rakkaus, keskustelu, ystävyys, yhteiset harrastukset..kaikki aika tärkeitä.
Mut mikään noista ei ainakaan mun kohdalla toiminut, ennenkuin löysin kumppanin, jonka kohdalla syttyi halu tehdä ja tuntea niitä.
En mä ainakaan jaksanut/viittinyt panostaa, eikä siis ollu halujakaan ns. "väärissä suhteissa".
Vähän vaikee selittää, mut jokainen joka sen oikeen kokee, ymmärtää kyl mistä puhun, toivottavasti ainakin.

Tsemppiä Jussi, leuka ylös ja kohti uusia pettymyksiä, tai sitten kohti jotain muuta..

[enkku]

Moi Jussi613!!!

En tunne tilannettasi tarkemin joten kirjoitan enemmän yleisellä tasolla tästä usein meille miehille rouvat tuntuvat tosi monimutkaisilta.

Parisuhdeasiat ovat joskus hankalia. Tämän olen itse yhden pitkän suhteen jälkeen joutunut toteamaan.

itse en voi kuin yhtyä edellä mainittuihin kirjoituksiin. Aina helpottaa kun kuuntelee toista ja keskustelee asioista mahdollisimman avoimesti. Vaan NE tunnekuohut vain toisinaan vaikeuttaa puhumista vaikeista asioista. Kompromissejä on tehtävä MUTTA niitä on tehtävä molempien.
Toivottavasti teillä on läheisiä ystäviä joiden kanssa voi keskustella ja jopa kysyä mitä he ovt havainneet kun teitä ovat tavanneet. Joskus ystävät havaitsevat tiettyjä asioita, eivät vain viitsi tai kehtaa antaa vinkkiä miltä "homma" näyttää ulkopuolisen silmin.
Jarska sanoi osuvasti minusta, sen tuntee kun löydät saman henkisen kumppanin. Puolen vuoden jälkeen kun alkuhuuma on haihtunut alkaa "arkinen" aherrus jolloin pitää toista arvostaa omana itsenään ja olla rehellinen toista kohtaan ja itseään.

Nämä ovat näitä perusjuttuja, mutta se miten ne saa toimimaan kahden ihmisen välillä tarvitaan ymmärrystä toista kohtaan, kuuntelemista, keskustelemista ja kompromissejä.

Sulle tsemppiä, älä ole itsellesi ankara ja soimaa itseäsi. Ehkä aika auttaa ja keskustelut kaverieden kanssa. Muista meitä on monta muuta jotka olemme olleet samassa tilanteessa. Muista aina elämä kantaa.

T; Enkku

[jussi613]

näillä mennään.

[FF1pan]

Eiku  "uutta matoa koukkuun " elämää on vielä sulla (50 v) Älä luovuta!

Terv FFipan 

[jatuurila]

Eiku  "uutta matoa koukkuun " elämää on vielä sulla (50 v) Älä luovuta!

Terv FFipan 

FFipan:ia lainaten itteläkin oli -97 erovuoden jälkeen elämän tarkoitus vähän hukassa ja käytiin aika syvissä vesissä, mutta kyllä se sitte löyty pienistä asioista. 
http://www.youtube.com/watch?v=tz_V1gllyA4

[Maria]

Voi ei   luin tämän vasta nyt.

...nää parisuhteet aivan per.....tä   te nyt tunnet jotenkin mut sik kysyn neuvoa kun oon monta täs helpommassa eli pannari asioissa neuvonut...

Mikäkö vikana sinussa?

EI MIKÄÄN!!!  

Joistakin tyypeistä pystyy sanomaan heti että ei kiitos,
ja joidenkin kanssa sitten -itse kunkin- tarttee olla pidempään huomatakseen, ettei tunnu hyvältä.
Ei se ole kenenkään vika.

Eihän ihminen myöskään ystävysty eliniäkseen
kaikkien tapaamiensa ihmisten kanssa.

Ei ole mitään mitä sun pitäis tehdä toisin,
tai olla jotakin muuta kuin olet!

Sun tarttee ainoastaan valkata naisten seasta se kaikkein ihanin, joka on puolestaan etsinyt koko ajan sua.
Yhdessä sitten hoksaatte, mitä "vikoja" teistä löytyy ja pitääkö jonkun "vian" kohdalla toisen muuttua vai toisen oppia sietämään.


Eron jälkeen tuntuu, että ei millään riitä eväät,
ja silloin on annettava itselle lupa olla onneton.
Aateltava sydän kuin kasviksi, joka talvehtii.
Lepää henkisesti.
Vaikka tuntuisi siltä, että pakkasta on liikaa,
todellisuudessa kerää voimia koko ajan. Herätäkseen kevääseen ja ojentuakseen täyteen kukoistukseen.
Elinvoima on vain sen aikaa säästöliekillä kunnes tulee kunnon helteet.

Itselläni oli avioeron jälkeen vahvimpana tunteena hirveä syyllisyys
ja yleismaailmallinen pettymys, itseenikin.
Juoksin lähimetsissä itkun partaalla veren maku suussa,
ihan kuin olisin rankaissut itseäni rasituksella.
"Tiesin" olevani b-luokan kansalainen, epäonnistuja.
Olin kykenemätön olemaan naimisissa kai yhtään kenenkään kanssa.

Silloin kun paha olo ei löydä sanoja, ahdistusta kannattaa purkaa fyysisesti, vaikka tekemällä niin monta punnerrusta että lysähtää täristen lattiaan.

Onhan se tärkeää olla rakastettu, haluttu, pidetty ja kenties arvostettukin,
mut tärkeämpää on itse janota kumppaninsa läsnäoloa.
Omat tunteet on ainakin mun onnellisuuden ehto tänä päivänä.

Ilman rakkautta toista kohtaan, on vaikea tehdä muutoksia/myönnytyksiä/uhrauksia,
joita yhdessä eläminen vaatii.
Typerä vertaus, mutta se on yhtä työlästä kuin synnyttää ilman lasta kohdussa.
Eihän siitä tuu paskookaan