Zöösi Ailandin keikka

[hojare]

.gif  Ajettu on kahden viikon turnee päätepaikkana se Bergeracin Jersey.
Talvella sain päähäni, että siellä pitää käydä kun en ketään tunne, joka edes
tuntisi jonkun siellä käyneen. Siinä oli tarpeeksi perusteita mennä katsomaan.
Kun vielä tapana mennä aina uuteen paikkaan missä ei ole käyty ennen.

Traveen ja sieltä takaisin mentiin laivalla, mennessä auringonottoa, tullessa
öisin melkoinen myrsky, keikutti laivaakin aika hyvin.

Käytiin matkalla Moselilla, Seinen varrella, katsastamassa maihinnousupaikat
Normandiassa ja se veden keskellä oleva luostari (mikä näytti olevan melkoinen
turistirysä jo näinkin aikaisin, Ranskan suosituin nähtävyys muuten).

Meren herkkuja nautittiin paikalliseen tapaan joka paikassa, kun niistä vielä
oikein paljon tykätäänkin ja sen vuoksi sinne suunnalle tällä kerralla mentiinkin.
Kaikista ravuista ei vain tiedä aina mikä on syötävää ja mikä ei. Parempi
vain syödä kaikki mikä alas menee, vaikka rapu olisi sen jo kertaalleen
syönytkin.

Bretagnen kärjessä käytiin, aika tuulinen paikka muuten. Rantaa pitkin jatkettiin
alas Cognacin kaupunkiin asti. Tehtaiden kuppilat oli muuten järjestään kiinni,
johtuiko lamasta vai turistien puutteesta. Muutenkin oltiin hotellien lähes ainoita
asiakkaita Ranskassa, palvelu on kuitenkin ranskan kieltä osaamattomalle
uskomattoman tympeää, joissakin paikoissa yritettiin edes käsin avittaa.
Ranskaa kun ei viitsi opetella vain sen vuoksi, että siellä joskus turistina
tulee poikettua.

Jerseyn palvelu on parasta mitä on missään tullut kohdattua, vaikka
monenlaisia paikkoja on nähtykin. Oli todella Ranskaan verrattuna
kuin toiselta planeetalta, hieno kokemus. Ensimmäisenä iltana
T-paita ja shortsit päällä syömään kun tultiin aika myöhään niin
5 smokkipukuista tarjoilijaa toivotti tervetulleeksi ja samat viisi
kantoi ruoat ja juomat pöytään. Hävetti olla niissä vetimissä kun
toiset oli vähän erilailla pukeutuneina. Seuraavaksi illaksi sitten korjattin,
vaikka kravattia eikä pikkutakkia ollut matkassa. Sanottakoon, että
hotelli oli halvemmasta päästä saarella, ei mikään Hilton.
Joka ainoa hotellin asukas tiesi, että me oltiin "ne" Suomesta
moottoripyörällä tulleet.

Ranskasta sitten huitaistiin itään entiseen DDR:ään katselemaan
vanhoja paikkoja. Vanhoissa "datsoissa" yövyttin ja hyvin syötiin,
tällä kerralla enemmän lihapitoisempaa tavaraa. Siellä osataan se
villisika-, saksanhirvi- ja kaurisosasto kunnolla.

Sieltä sitten pikku hiljaa laivarantaan ja kauheassa tuulessa, veikkaan
liki 20 m/s ja puuskaisessa. Ei uskaltanut pannarilla paikoin edes 80:ä
ajaa, edes moottoritiellä.

Kyselin laivarannassa muiden kokemuksia tuulesta, se kun oli niin kova
rannassakin, että pyöränkin paikallaan pystyssä pysyminen arvellutti.
BMW-mies sanoi, että ei ongelmia 140 vauhdissa, FJR-mies ei ollut
uskaltanut 80:ä ajaa, customimiehet oli ajaneet sataa. Monilla ei
tuntunut olleen mitään huolta tuulesta. Ja oli todella kova ja puuskainen.
Onko niin, että porukka vain ajaa ja jos menee nurin niin menee..?
Vai onko se oma pyörä niin "hyvä", että ..?
Kun kuitenkin painettiin 150-180 moottoriteillä vaikka tuulikin ilman
ongelmia. Mutta kun tuuli ylittää tietyn rajan, niin tuntuu että pannarilla
ajettavuus vaikeutuu selvästi.
Helsingistä kun lähdettiin niin tuuli oli noin 13-15 m/s niin se ei enää tuntunut
miltään.

Olisi kiva tietää muiden kokemuksista edellisestä.

Eli tällainen reissu siis, kuviakin on ja reitinkin olen ylös kirjannut. Kahdestaan
oltiin yhdellä pyörällä ja kaikki meni niin kuin pitikin. Toivottavasti ei tule postia
Ranskasta siellä kun kaikki kamerat kuvaavat takaa päin.

Voin laittaa lisää kun saan kuvat perattua ja tekemättömät työt tehtyä jos
porukkaa vain kiinnostaa.