Ranskan reissu Rellulla

[ltm]

Muutama päivä sitten kotiuduttiin 30.3.-7.4. tehdystä autoreissusta Ranskaan. Syksyllä aloitettu suunnittelu toimi ja aikataulussa pysyttiin. Päivätaipaleiksi suunnittelin n 600 - 800 km ja tarkoituksena oli yöpyä suurempien kaupunkien ruuhkan vastaisella puolella, jotta ei juututtaisi ruuhkiin. Kertaakaan emme jumiutuneet ruuhkiin edes Saksassa. Toki vastaantulevilla kaistoilla näimme kaksi erillistä rekkaonnettomuutta, jotka molemmat aiheuttivat varmaan yli kymmenen kilometrin ruuhkat, joissa rekat tukkivat kaksi sisintä kaistaa ja henkilöautoille jäi vain uloin kaista.

Reittimme kulki Kapellskäristä Ruotsin halki Juutinrauman siltaa pitkin kohti Tanskan Rödbyn satamaa ja siitä lautalla yli Saksaan, jossa yövyimme Hampurissa. Toisena päivänä ajoimme A1:stä etelään pieneen Prümin kaupunkiin ja siitä kohti länttä Luxemburgiin ja yöksi Belgiaan Bastogneen. Kolmas päivä jatkui pääosin Belgian ja Ranskan pikkuteitä mm Celles Belgiassa jäi mieleen, Ranskassa mm Soissons ja Rouen, jonka jälkeen siirryimme moottoritielle ja yöpyminen lopulta Kanaalin rannikolla pienessä Port en Bessin kylässä.

Neljäntenä päivänä lähdimme paluumatkalle Le Havren kautta päätyen illaksi Hollantiin Eindhoveniin. Viidentenä päivänä ajoimme Hollannin Arnheimin kautta kohti Saksaa käyden Berliinin pohjoispuolella Oranienburgissa ja yöpyminen lähellä Puolan rajaa Seelowissa. Kuudentena päivänä tutustuimme Puolaan ajaen pätkän moottoritietä ja lopuksi suuntana oli koillinen ja majoittuminen  Ketrzyniin. Seitsemäs päivä meni Puolan koilliskulmassa ja Via Balticalla päätyen Pärnuun Aleksanders pubin majoitukseen. Kahdeksas päivä olikin sitten lyhyin, eli ajo Tallinnaan ja lopulta kotiin.

Matkan aikana pidettiin aikataulusta kiinni eli herätys klo 7 ja heti aamupalalle, joten liikkeelle päästiin usein jo ennen kahdeksaa. Muutamalla pienellä tauolla ajoimme n klo 18 ja aloimme etsiä sopivaa majoitusta, joita ei tietenkään oltu etukäteen varattu. Ainoa lipsuminen aikataulussa kävi Pärnun osalta, jonne saavuimme vasta klo 20:30.

Sitten vähän niitä havaintoja motoristin silmin, vaikka autolla ajettiinkin. Ruotsissa ihmetystä herätti runsas harrasteautojen määrä, jotka suuntasivat reipasta vauhtia kohti etelää. Kävi mielessä, että taitaa poliisi olla kohta tutkaamassa, joten ajetaan vain rajoitusten mukaan. Saavuimme lähelle Jönköpingiä ja tien laidassa oli tilapäisin liikennemerkein varoitus ruuhkautumisesta. Muutaman kilometrin päässä jo näkyi ensimmäinen poliisimoottoripyörä kahden asteen pakkasessa ohjaamassa liikennettä ja näyttämässä käsimerkein hidastamis kehoitusta. Sama toistui Jönköpingin eteläpuolella. Kyseessä oli Pohjoismaiden suurin harrasteautotapahtuma, jonne harrastajat jonottivat sankoin joukoin. Suomessa olisi tn järjestetty nopeusvalvontaa?

Saksassa näkyi hyvin vähän moottoripyöriä. Sateinen ja kylmä sää vaikutti varmasti asiaan. Prümistä Bastogneen ajaessa panin merkille, että muutamissa motelleissa oli selvästi merkkejä, että motoristit ovat tervetulleita. Tiet ja maisemat tuolla ovat mitä parhaat, joten motoristeja alkoi näkyä. Ranskan pienet tiet näyttivät ainakin minun mielestä motoristiystävällisiltä. Teiden kunto oli hyvä ja liikennettä oli melko vähän. Ranskan moottoriteillä matka joutuu, mutta vähän väliä saa kaivaa luottokorttia tai rahaa, kun pitää pysähtyä maksuportille maksamaan tien käytöstä. Pienin summa taisi olla 1,10 €! Aivan naurettava systeemi! Ainoa lohtu näytti olevan, että motoristeille oli omat portit. joista pääsee nopeasti jatkamaan matkaa.

Kun saavuimme viidentenä päivänä Hollannista Saksaan, niin panin rajalla merkille puskissa lymyileviä siviiliautoja. No, ei mennyt aikaakaan, kun yksi niistä kiilasi eteemme ja kohta alkoi takaikkunassa vilkkua ledipaneeli, jossa tulli kehotti seuraamaan heitä. Meidät ohjattiin rekkaparkkiin, jossa oli virkapukuista tullimiestä autoineen ja taaempana oli mm rekkojen läpivalaisuauto. Mitäpä siinä tekemään, kuin kohteliaasti avaamaan auton ovia ja vastaamaan kysymyksiin sekä esittelemään omia ja auton papereita. Kaikki paikat käytiin käsipelillä läpi ja n 10-15 min kuluttua saimme jatkaa matkaa. Ilmeisesti vanhahko automme ja kaksi miestä tulossa Hollannista herätti epäilyksen.

Muuta sen ihmeempää ei matkan aikana tapahtunut. Liikenne sujui koko matkan ajan kohtuu rauhallisesti. Saksassa kuului vain 2-3 kertaa vasemmalla kaistalla suhahdus, kun jollain oli vähän kireämpi aikataulu. Muuten mentiin n 130-140 kmh vauhtia.

Kielimuuriin törmäsin oikeastaan vasta Puolassa, jossa tuntui ettei englantia osata alkuunkaan eikä saksastakaan ollut apua. Ihmekös tuo on, kun tv-ohjelmat dupataan. Ranskassakin pärjäsi, kun muutaman kohteliaisuuden lausui ja valitteli vain kielitaidon puutetta, niin kohta jo löytyi joku englantia osaava ja taas asiat saatiin selvitettyä.

Hieman tuli pitkä kertomus, mutta huikea kyllä oli reissukin!

Meinasi aivan unohtua. Yövyimme Pärnussa Aleksanders pubin ykkös talon juuri remontoiduissa tiloissa. Ilmeisesti talven aikana oli paikat laitettu kuntoon. Hinta yhdeltä yöltä oli kahdelta hengeltä aamupalalla 50 €.

Lisäys:

Onnistuihan se kuvien lisääminen vihdoinkin, kun vaihdoin selaimen Chromeen. Firefoxilla tuntuu olevan ongelmia kuvien liittämisessä.

Ensimmäisessä kuvassa ollaan Hampurissa jatkamassa matkaa. Onneksi tie oli jo sula.
Toinen kuva on Cellesin kylästä Belgiassa ja viimeinen kuva on Puolasta. Onko joku muukin kuvannut ko kivikasan?

[ltm]

Eipä tunnu tuo Puolassa kuvattu kivikasa kenellekään tutulta. Veikkaan silti, että aika moni on tuonkin käynyt katsomassa tai ainakin ohi kävellyt.

Kyseisessä rakennuksessa eversti Stauffenbergin jättämä salkku räjähti 20.7.1944 tarkoituksena poistaa Aatu muonavahvuuksilta. Paikkahan on tietysti Ketrzynissä sijaitseva ns Sudenpesä, jonne on helppo pistäytyä Baltian kierroksella tai ohikulkumatkalla kohti Keski-Eurooppaa. Paikan päällä on myös majoitusmahdollisuus edulliseen 30 € hintaan kahdelta. Rakennus on vähän krouvin näköinen, mutta sisätilat ovat todella siistit.