Pannarin kanssa näkee ja kokee yhtä sun toista; oikeata motoristihenkeä

[hojare]

  Paljon ajetun Pannarin kanssa tulee vastaan monenmoista, tässä jotakin:

Toivottavasti edes joillakin riittää kärsivällisyyttä lukea tämä.

Tultiin juuri Saksan reissulta, joka alkoi Finnlinesin kyydissä Kappelskäriin ja siitä yhtä kyytiä Tanskan siltojen yli Hampuriin. Oltiin
hyvissä ajoin Saksan puolella ja ajateltiin ajaa Hampurin ohi, että olisi helpompi ajaa maanantaiaamuna vähemmissä ruuhkissa. Toisin kuitenkin kävi.

Hampurissa iski ennen Elb-tunnelia totaalinen stau, mikä johtui siitä, että 7-Autobahn oli suljettu ja koko liikenne ohjattiin Hampurin katujen kautta. Oli sunnuntai-ilta ja asiaa ei oltu tietenkään etukäteen netistä tsekattu, vaikka itse reitti tuli käytyä läpi edellisellä viikolla. Jämähdettiin käytännössä liikkumattomaan jonoon tuntikausiksi, eikä poispääsyä ollut. Eikä tässä mitään, mutta Pannarin lämpömittari alkoi näyttää hälyyttäviä lukemia; lämpötilan näyttö 50 ja lämmöt tapissa. Sammutin koneen aina välillä ja yritin jäähdyttää sitä pelkällä puhaltimella. Pyörän alle ei kuitenkaan näyttänyt tippuvan mitään. Kone kuumeni niin, että istuimme kuin saunassa, välillä tuli jonkinmoinen kärykin nenään. Lämpöä oli melkein 25 astetta.

Pyörää ei pystynyt ajamaan sivuunkaan, kun tilaa ei ollut. Kun lopulta baana hieman aukesi, suuntasin moottoritielle ohi jonon. Pyörän perästä tuli valkoinen savu/höyry, kuten F1-kisoissa usein koneen hajotessa. Ajoin hiljaa seuraavaan ramppiin ja paikallisen autoliikkeen pihaan. Soitin saman tien Autoliiton palveluun, josta luvattiin apua. Jonkin ajan kuluttua tuli soitto ADAC:ista, että apua on tulossa.
Sitä sitten odoteltiin, aika kauan...  

Siinä jo pimeässä odotellessamme ajoi ohitsemme moottoripyörä ja kuski katsoi pitkään ja morjesti. Vähän ajan päästä kaartoi viereemme auto, jonka kuski oli vähän aiemmin morjestanut motoristi. Hän kertoi ajaneensa 2 muun kaverin kanssa perässämme Kööpenhaminan kohdalla ja kääntyneensä Rödbyyn meidän jatkaessamme Stora Beltin suuntaan. Hän oletti meidän kohdanneen ongelmia, kun sellaiseen paikkaan olimme parkkeeranneet. Kerroin ADAC:in olevan jo tulossa.

Kaveri, nimeltään Anton, lähti käymään jossakin ja tuli takaisin eväiden kanssa. Oli ajatellut meillä olevan nälkä ja jano ja oli aivan oikeassa.
ADAC:ilta soitettiin moneen kertaan ja kysyttiin olinpaikkaamme. Kerroin tämän moneen kertaan ja siitä huolimatta auto oli mennyt jonnekin Hampurin toiselle puolelle. Eivät näemmä kuunnelleet neuvojani loppuun asti. Saksalainen kaveri vierelläni sanoi myös, että et sinä olisi voinut sitä selvemmin sanoa. Joka tapauksessa auto tuli, mutta ei hinausauto. Tämän kaverin kanssa katsottiin lampulla oikeanpuolisen kannen jäähdytysletkun t-kappaleen pettäneen, eli hinausauto tilattiin paikalle. Tämä taas kesti. Anton marssi vieressä olevalle poliisiasemalle, josta oli soitettu ADAC:ille, mikä saattoi hieman vauhdittaa auton tuloa.

Pyörä työnnettiin lavalle ja lähdettiin paikalliseen Hondan korjaamoon, minne Pannari jäi odottamaan maanantaiaamua. Anton kuljetti meidät järjestämäänsä hotelliin ja vieläpä aamulla autovuokraamoon (ehti ja tarjoutui tekemään sen, koska hänellä oli vapaapäivä).
Anton kertoi taksin saamisen olevan Hampurin esikaupunkialueella erittäin vaikeaa. Ilman hänen apuaan olisi asia mutkistunut huomattavasti; miten hän sattuikin paikalle. Ei mennyt tässä matkanjatkamispalvelun toiminta ihan putkeen, ilman uutta soittoa Autoliittoon ei olisi saatu vuokra-autoa edes aamuksi.
Anton antoi hyvät neuvot reitistä ulos kaupungista ja maisemareiteistä. Päästiin vihdoinkin jatkamaan matkaa kohteeseemme reilun 600 km päähän lähelle Stuttgartia. Onneksi saatiin alle riittävän ripeä ratilla varustettu nelipyöräinen, ettei jääty pahasti jalkoihin.
Metkalla alaspäin näytti auton lämpömittari 35 astetta, eli ilmat suosivat. Tankatessamme tuli huoltoasemalle englantilaisia motoristeja ja he näyttivät olevan aika tuskastuneita kuumuudesta. Ei tuo Saksassakaan kovin tavallista ole, varsinkaan syyskuun puolessavälissä.
Vaikka oltiin moporeissussa, ei autovaihtoehto mikään huono vaihtoehto oikeastaan ollut. Perilläkin nautittiin yli 30 asteen lämmöstä ja terassit olivat täynnä porukkaa.

Soittelin seuraavana päivänä korjaamolle peläten pahinta ja asentaja kertoi pyörän olevan jo kunnossa. Hän oli testannut koneen ja jäähdytysjärjestelmän todeten sen olevan kunnossa. Olin ollut aika varma täystuhosta.

Palattiin parin päivän päästä hakemaan pyörää ja ajovehkeiden päälle laitto oli hieman tuskallista kolmenkympin lämmössä, varsinkin kun oli ollut monta päivää t-paita+shortsit päällä. Joskus on päätetty, että lämmöstä ei valiteta, eikä niin tehty nytkään.
Antonkin pyyteli kahville, mutta päätettiin skipata kutsu kellon näyttäessä sellaisia lukemia, että kohta alkaa hetki jolloin ajetaan Hampurissa taas hiljaa peräkkäin.
Ajeltiin reilun sadan kilometrin päähän Pohjanmeren rannalle ja jäätiin sinne kolmeksi yöksi. Reissun suunnitelmat menivät uusiksi.
Kokeilin matkalla lähes kahdensadan vauhtia, halusin nähdä koneen olevan kunnossa.

Päästiin nauttimaan hienoista hiekkarannoista harvinaisen komeassa säässä ja ajeltiin sähköpolkupyörilläkin, mikä oli uusi kokemus. Vaarana on koukkuun joutuminen, niin paljon tuo moottori vastatuuleen polkiessa avittaa.
Kala- ja äyriäisruokien ystävinä tunsimme olevamme lähes paratiisissa.

Päätöstä ajaa Ruotsin läpi myös takaisin helpotti tuo reitin uusiksi meno. Ensin ajettiin Tanskan läpi molempien pitkien siltojen yli
ja yövyttiin kaksi kertaa Ruotsissa. Näin saatiin päivästintit kohtuullisiksi ja aikaa jäi katsella paikkoja valoisassa.
Todettiin, että Ruotsistakin saa hyvää ruokaa ja jopa olutta. Kurkiakin näimme tuhansia ja muistikorteillekin niitä tallensin.

ST1 -asemalla tankatessamme huvittivat kuvien taulut. Ruotsissa nauretaan näemmä samoille asioille kuin meilläkin.

Naantalista Tampereelle ajaessamme saimme nauttia päinvastaisesta ajokelistä mittarin näyttäessä yli puolet matkasta +1 astetta.

Taas kokemuksia rikkaampana,
Hojare

Ps. Anton voitaisiin hyväksyä puolestani vaikka pannariklubiin, sen verran paljon motoristihenkeä hänellä oli.

[IC 77]

Juttua lukiessa olin jo varma että meni ainakin toinen kannentiiviste!

Mites se mainos meni... Kaikki ei kestä. Honda kestää.

[hojare]

  Itsekin olin siitä täysin varma.
Juttelin pyörää tutkineen asentajan kanssa ja hän uskoi koneen selvinneen,
osin tuurilla, osin Hondan laadun ansiosta.

Saa nähdä miten käy.

Hojare